Sukukirja

Kirja-arvostelu Genos n:o 2 / 2003 - MARKKU O. KUORILEHTO

Yrjänä Heikinheimo: Genealogia Heikeliana II:1. - Oululainen porvari Jaakko Heikkilä, juuret ja jälkeläiset. Jaakko Heikkilä, borgare i Uleåborg, rötter och ättlingar. Jaakko Heikkilä, Burgher in Oulu, Roots and Descendants. - Hämeenlinna 2001. 515 s.

Sukuseura Heikel-Heikinheimo ry. on urakoinut Yrjänä Heikinheimon johdolla harvinaislaatuisen sukukirjan. Teos on hyvä esimerkki niille, jotka painivat sukukirjojen osalta vielä suomen ja ruotsin kielen kielimuurin molemmin puolin. Tutkimiemme sukujen jälkeläiset laajenevat maamme rajojen ulkopuolelle vinhaa vauhtia ja on vain arvattavissa millainen tilanne sukututkijoilla on käsillä viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Eri maanosiin voimakkaasti levinnyt Heikel-Heikinheimon suku on pakottanut murtamaan kielimuurin ja toteuttamaan teoksen kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joskus kielten runsaus kuitenkin tekee teoksesta vähän sekavan ja epäjohdonmukaisen.

Kirjan kansi on liian tylsä. Ehkä viitoittajana on ollut aiempi sukukirja, joka julkaistiin Ilmo Heikinheimon toimittamana vuonna 1980. Ilmeisesti Heikel-Heikinheimot eivät ole persoonina näin yksivärisiä? Kannen ja nimen tarjoama informaatio saa potentiaalisen lukijan tarttumaan kirjaan. Sukukirjoja lukevat sukulaisten lisäksi myös sukuun kuulumattomat henkilöt. He saattavat myös ostaa teoksen, jos teos on toteutettu houkuttelevana ja esimerkillisenä pakettina.

Genealogia Heikelianaa on elävöitetty useilla kartoilla. Etu- ja takasisäkannessa on käytetty Jacob Johan Wikarin karttaa vuodelta 1739, josta voi paikallistaa suvun lähtötalon Heikkilän Oulujoen varrella. Lukija jää kuitenkin kaipaamaan karttaa nykytilanteesta, johon historiallinen talo olisi sijoitettu. Sivun 46 kartta olisi kannattanut esittää isompana ja värillisenä. Kartat ovat tärkeitä sukukirjassa ja ne antavat syvyyttä suvun vaiheiden ymmärtämiseen. Tekniseen toteutukseen kannattaa aina panostaa, jotta kartan kirjoituksista ja merkinnöistä saa selkoa. Epäselvä kartta on hukkaan heitettyä rahaa painokustannuksina.

Kirjan sisältö käsittää oululaisen porvarin Jaakko Heikkilän juuret ja jälkeläiset. Lukijaa opastetaan "Alkusanoissa" ja "Lukijalle" osoitetuissa osioissa. Teos on jaettu kahteen lukuun, joista ensimmäisessä selvitellään suvun varhaisvaiheita Oulujokilaaksossa. Toinen luku sisältää kantavanhempien, Jaakko Heikkilän ja Maria Junttilan vaiheita sekä jälkeläistaulut oheistietoineen ja valokuvineen kolmesta pääsukuhaarasta ja yhdeksästä sukuhaarasta.

Vähäisten resurssien vuoksi sisältöä on jouduttu rajaamaan. Tämän vuoksi käsitellyt sukuhaarat kattavat noin kaksi kolmannesta suvun jälkeläisistä. Kun tutkijalla tai toteuttajalla on käytettävissään vaatimattomammat resurssit, on sukukirja syytä rajata henkilömäärältään suppeammaksi ja keskittyä tarkemmin heidän elämänvaiheisiinsa. Ei siis kannata julkaista kerralla kaikkia sukulaisia vähäisine tietoineen vaan tuoda esille yksilöitä. Suuressa joukossa yksilöt katoavat ja sulautuvat tasapaksuksi luetteloksi. Heikel-Heikinheimot ovat oivaltaneet rajauksen tärkeyden.

Heikel-Heikinheimon kirjassa esitellään myös asutuksen syntyä ja olosuhteita suvun asuinalueella Oulun seudulla. Historiallisen ympäristön ja tapahtumien esille tuominen tuo teokseen kiinnostavuutta - näin suku ei jää irralliseksi yhteisöksi vaan sidotaan aikaansa. Mennyttä aikaa on valotettu useilla tietoikkunoilla, jotka valottavat ajankuvaa Rovaniemellä 1800-luvulla tai saaristolaispappielämää Ahvenanmaalla 1850-luvulla.

Perhetaulujen henkilötiedot ovat varsinkin vanhemmissa sukupolvissa monipuolisia, kun taas nuoremmat perhetaulut ovat tiedoiltaan niukemmat. Lähipolvia koskevan tiedon niukkuus on yleinen ongelma sukukirjoissa. Taulujen yhteydessä on lukuisa joukko valokuvia yksittäisistä henkilöistä ja perheistä. Suvun elinympäristöä valottavat mm. kuvat Rovaniemeltä.

Liiteosa kattaa lähdeluettelon, joka on hieman erikoisesti toteutettu. Henkilöhakemisto on hakuominaisuuksiltaan kattava. Hakemiston ohje on selkeä - useimmiten se puuttuu sukukirjoista. Ohjeet ja hakemistot ovatkin usein kompastuskivi - eivät pelkästään sukututkijoille vaan myös historiantutkijoille. Hakemistossa esiintyvistä numeroista ja kirjaimista voi tulla salattua tietoa lukijoille, jos niiden tarkoitusta ei selitetä. Henkilöhakemiston jälkeen esitetään graafinen sukupuu, kuvaluettelo, merkit ja lyhenteet sekä translitteroitu Oulun raastuvanoikeuden tuomiokirjaote vuodelta 1740.

Genealogia Heikeliana on monella tapaa uraauurtava teos suomalaisessa sukututkimusrintamassa muutama vuosi sitten julkaistun Andersinin sukukirjan ohella. Sukuseura haluaa tarjota tietoa kaikille suvun jälkeläisille usealla kielellä ja on näin ymmärtänyt, että tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää julkaista suomalaisia sukukirjoja myös muilla kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

 

Ylös