Sukuun liittyviä julkaisuja

Matti Heikinheimo - harrastevalokuvaaja, pappi, seppä, mylläri; Olli Säynäjäkankaan kirja ilmestyy toukokuussa 2022

Rovaniemeläinen tietokirjailija Olli Säynäjäkangas otti sukuseuraan yhteyttä loppukesällä 2021 kertoen saaneensa kemijärveläisen rovasti Matti Heikinheimon (1862-1918) 600 lasinegatiivia tämän tyttärenpojalta kirjakauppias Matti Wallenilta. Osa kuvista on ollut esillä Kemijärvellä viime kesänä. Säynäjäkankaalla on ollut käytettävissään 150 Matti Heikinheimon itsensä valmistamaa paperivalokuvaa sekä tuhansia sivuja hänen ennen julkaisemattomia muistiinpanojaan. Näiden kuvien ja tekstien pohjalta Säynäjäkangas on kirjoittanut Matti Heikinheimosta kirjan nimellä "Matti Heikinheimo - Harrastevalokuvaaja, pappi, seppä, mylläri", joka julkaistaan toukokuun loppupuolella.

Kuka oli Matti Heikinheimo? Sukuhaaraan 3 c kuuluva Matti Heikinheimo syntyi vuonna 1862 Hailuodossa nimellä Per Robert Matias Heikel. Hän kuoli vuonna 1918. Hänen isänsä oli ollut Kemijärven kirkkoherra ja lääninrovasti Karl Robert Heikel (1819-1893) ja isoisänsä Rovaniemen kirkkoherra, rovasti Per Samuel Heikel (1784-1862). Matti Heikinheimo meni Kemijärvellä vuonna 1897 naimisiin kajaanilaisen Aina Alina Plantingin kanssa. Heidän yhdeksästä lapsestaan kolme kuoli alaikäisinä, yksi vain parin päivän, toinen parin kuukauden ikäisenä ja kolmas toisella vuodella. Kuopuksen syntyessä äiti oli 40-vuotias.

Matti Heikinheimosta tiedetään, että hän oli taitava seppä, joka ansioitui maanviljelijänä ja myllärinä. Hän toi sopivan ohralajikkeen viljeltäväksi Lappiin. Hänen jäämistössään on valokuvamateriaalin lisäksi kolme laatikollista muistiinpanoja, saarnoja ja allakoita. Säynäkankaan kirjassa pääpaino tulee olemaan valokuvissa, jotka valottavat Kemijärven ja sen ympäristön elämää ja historiaa. Kirjaan sisältyy myös Janne Kaislalahden artikkeli Matti Heikinheimon pappeudesta sekä Laura Reinilän laatima lyhyt sukuseuran historiikki.

Olli Säynäjäkangas on julkaissut vuodesta 2002 lähtien useita pääosin Lappiin liittyviä tietokirjoja. Ne ovat käsitelleet mm. Kemijoen historiaa, kylähistoriaa, siirtolaisuutta Kemijärveltä Amerikkaan sekä lääketieteen historiaa.
Kirjan ennakkotilaukset pyydetään lähettämään suoraan Olli Säynäjäkankaalle verkkosivuilla www.kirjatuotanto.fi olevalla tilauslomakkeella. Kirja tulee olemaan saatavilla myös kaupoista Rovaniemellä ja Kemijärvellä. - Kirja maksaa 25 €/kpl sekä postituskulut 5,90€. Ennakkotilauksia otetaan vastaan.

Kuvauksia menneistä tapahtumista löydät toiminta-sivulta. Sivulta löytyy myös seuran uusi tilinumero.

Romaani sukuhaara 7:n kantaäidistä Albertina Heikelistä

Syksyllä 2019 ilmestynyttä "Albertina" - kirjaa on saatavilla kustantajan Väyläkirjat verkkokaupasta: www.vaylakirjat.fi. Kustantaja tarjoaa Heikel-Heikinheimo suvun jäsenille kirjaa 25 € hintaan sisältäen postikulut, kun tilauslomakkeeseen lisää huomautuksen "Heikel".

Kolarista kotoisin oleva Ritva-Elina Pylväs on suuntautunut kirjailijana 1800-luvun Tornionlaakson historiaan. Hänen edellinen romaaninsa Alisa, Väylän tytär palkittiin lukevan yleisön suosikkina Lapin kirjallisuuspalkinto 2019 -kilpailussa. Uusi teos Albertina ei ole suoranainen jatko Alisalle, mutta se sivuaa samaa aikaa ja osin samoja vaiheitakin Tornionlaaksossa.

Romaanin päähenkilö on Ylitornion kirkkoherrana yli 30 vuotta toimineen Albert Heikelin (1812-1880) puoliso, ruustinna Albertina Heikel (1814-1889), joka oli lähtöisin raahelaisesta Levonin virkamiesperheestä. Miehensä rinnalla Albertinan tie vie Pietarsaaren ja Oulun koulujen kautta Ylitorniolle Arvidilan pappilan emännäksi 1800-luvun puolivälissä. Tunnetusti juuri tuohon aikaan Kaaresuvannosta ja Pajalasta levinnyt hengellinen herätys vyöryi kylä kylältä Väylänvartta alanpäin. Niinpä Alkkulan kirkonkylässä myös Albertina-ruustinna tempautuu sen piiriin. Siitä muodostuu kanava ruustinnan itsenäisiin ratkaisuihin, joihin puolisonkin on taivuttava. Pappilan arkeen lomittuvat suuren perheen lasten syntymät ja kolmen pienokaisen traagiset kuolemat. Romaanin tapahtumat seuraavat myös muiden lasten koulunkäyntiä kaukaisissa kaupungeissa, heidän aikuistumistaan, ammatiin hakeutumista ja asettumista omaan elämään.

Vaikka romaanin henkilöt pohjautuvat väljästi Levonin ja Heikelin sukujen historiaan, heidän persoonallisuuspiirteensä ja arkielämän kokemuksensa ovat kirjoittajan mielikuvituksen tuottamia, kirjailija tähdentää.

Albertina on Ritva-Elina Pylvään viides teos. Ylitornio on kirjailijalle tuttu 2000-luvun alusta, jolloin hän toimi seurakunnassa pappina. Hänen lapsuuden kotinsa Muonionjoen varrella Kolarissa oli Heikelin omistaman torpan paikalle rakennetussa talossa.

Pappeja seitsemässä sukupolvessa

Nyt luettavissa Martti Attilan ja Miika Heikinheimon kirjoitus Heikel-Heikinheimon suvun papeista vuosikymmenten ajoilta. Kirjoitus ilmestyy myös Suvustaja-lehden nettisivuilla, tämä versio on luettavissa pdf-tiedostona.

Suvustaja on Salossa toimivan Salon Seudun Sukututkijat ry:n jäsenlehti (www.sssry.fi) ja Martti Attila lehden päätoimittaja. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, nettiversio vuoden kuluttua lehden julkaisemisesta. Jäsenmäärä on 356 ympäri Suomea.

Sukukirja - kirja-arvostelu Genos n:o 2 / 2003 - MARKKU O. KUORILEHTO

Yrjänä Heikinheimo: Genealogia Heikeliana II:1. - Oululainen porvari Jaakko Heikkilä, juuret ja jälkeläiset. Jaakko Heikkilä, borgare i Uleåborg, rötter och ättlingar. Jaakko Heikkilä, Burgher in Oulu, Roots and Descendants. - Hämeenlinna 2001. 515 s.

Sukuseura Heikel-Heikinheimo ry. on urakoinut Yrjänä Heikinheimon johdolla harvinaislaatuisen sukukirjan. Teos on hyvä esimerkki niille, jotka painivat sukukirjojen osalta vielä suomen ja ruotsin kielen kielimuurin molemmin puolin. Tutkimiemme sukujen jälkeläiset laajenevat maamme rajojen ulkopuolelle vinhaa vauhtia ja on vain arvattavissa millainen tilanne sukututkijoilla on käsillä viidenkymmenen vuoden kuluttua.

Eri maanosiin voimakkaasti levinnyt Heikel-Heikinheimon suku on pakottanut murtamaan kielimuurin ja toteuttamaan teoksen kolmella kielellä, suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Joskus kielten runsaus kuitenkin tekee teoksesta vähän sekavan ja epäjohdonmukaisen.

Kirjan kansi on liian tylsä. Ehkä viitoittajana on ollut aiempi sukukirja, joka julkaistiin Ilmo Heikinheimon toimittamana vuonna 1980. Ilmeisesti Heikel-Heikinheimot eivät ole persoonina näin yksivärisiä? Kannen ja nimen tarjoama informaatio saa potentiaalisen lukijan tarttumaan kirjaan. Sukukirjoja lukevat sukulaisten lisäksi myös sukuun kuulumattomat henkilöt. He saattavat myös ostaa teoksen, jos teos on toteutettu houkuttelevana ja esimerkillisenä pakettina.

Genealogia Heikelianaa on elävöitetty useilla kartoilla. Etu- ja takasisäkannessa on käytetty Jacob Johan Wikarin karttaa vuodelta 1739, josta voi paikallistaa suvun lähtötalon Heikkilän Oulujoen varrella. Lukija jää kuitenkin kaipaamaan karttaa nykytilanteesta, johon historiallinen talo olisi sijoitettu. Sivun 46 kartta olisi kannattanut esittää isompana ja värillisenä. Kartat ovat tärkeitä sukukirjassa ja ne antavat syvyyttä suvun vaiheiden ymmärtämiseen. Tekniseen toteutukseen kannattaa aina panostaa, jotta kartan kirjoituksista ja merkinnöistä saa selkoa. Epäselvä kartta on hukkaan heitettyä rahaa painokustannuksina.

Kirjan sisältö käsittää oululaisen porvarin Jaakko Heikkilän juuret ja jälkeläiset. Lukijaa opastetaan "Alkusanoissa" ja "Lukijalle" osoitetuissa osioissa. Teos on jaettu kahteen lukuun, joista ensimmäisessä selvitellään suvun varhaisvaiheita Oulujokilaaksossa. Toinen luku sisältää kantavanhempien, Jaakko Heikkilän ja Maria Junttilan vaiheita sekä jälkeläistaulut oheistietoineen ja valokuvineen kolmesta pääsukuhaarasta ja yhdeksästä sukuhaarasta.

Vähäisten resurssien vuoksi sisältöä on jouduttu rajaamaan. Tämän vuoksi käsitellyt sukuhaarat kattavat noin kaksi kolmannesta suvun jälkeläisistä. Kun tutkijalla tai toteuttajalla on käytettävissään vaatimattomammat resurssit, on sukukirja syytä rajata henkilömäärältään suppeammaksi ja keskittyä tarkemmin heidän elämänvaiheisiinsa. Ei siis kannata julkaista kerralla kaikkia sukulaisia vähäisine tietoineen vaan tuoda esille yksilöitä. Suuressa joukossa yksilöt katoavat ja sulautuvat tasapaksuksi luetteloksi. Heikel-Heikinheimot ovat oivaltaneet rajauksen tärkeyden.

Heikel-Heikinheimon kirjassa esitellään myös asutuksen syntyä ja olosuhteita suvun asuinalueella Oulun seudulla. Historiallisen ympäristön ja tapahtumien esille tuominen tuo teokseen kiinnostavuutta - näin suku ei jää irralliseksi yhteisöksi vaan sidotaan aikaansa. Mennyttä aikaa on valotettu useilla tietoikkunoilla, jotka valottavat ajankuvaa Rovaniemellä 1800-luvulla tai saaristolaispappielämää Ahvenanmaalla 1850-luvulla.

Perhetaulujen henkilötiedot ovat varsinkin vanhemmissa sukupolvissa monipuolisia, kun taas nuoremmat perhetaulut ovat tiedoiltaan niukemmat. Lähipolvia koskevan tiedon niukkuus on yleinen ongelma sukukirjoissa. Taulujen yhteydessä on lukuisa joukko valokuvia yksittäisistä henkilöistä ja perheistä. Suvun elinympäristöä valottavat mm. kuvat Rovaniemeltä.

Liiteosa kattaa lähdeluettelon, joka on hieman erikoisesti toteutettu. Henkilöhakemisto on hakuominaisuuksiltaan kattava. Hakemiston ohje on selkeä - useimmiten se puuttuu sukukirjoista. Ohjeet ja hakemistot ovatkin usein kompastuskivi - eivät pelkästään sukututkijoille vaan myös historiantutkijoille. Hakemistossa esiintyvistä numeroista ja kirjaimista voi tulla salattua tietoa lukijoille, jos niiden tarkoitusta ei selitetä. Henkilöhakemiston jälkeen esitetään graafinen sukupuu, kuvaluettelo, merkit ja lyhenteet sekä translitteroitu Oulun raastuvanoikeuden tuomiokirjaote vuodelta 1740.

Genealogia Heikeliana on monella tapaa uraauurtava teos suomalaisessa sukututkimusrintamassa muutama vuosi sitten julkaistun Andersinin sukukirjan ohella. Sukuseura haluaa tarjota tietoa kaikille suvun jälkeläisille usealla kielellä ja on näin ymmärtänyt, että tulevaisuudessa on yhä tärkeämpää julkaista suomalaisia sukukirjoja myös muilla kielillä kuin suomeksi ja ruotsiksi.

 

Ylös