Kesäretki Söderskärin majakalle

Elokuussa järjestimme retken Söderskärin majakalle Porvooseen. Matka oli mainio. Kun laiva irtautui Helsingin Kauppatorin laiturista, tuskin toista laituria näkyi. Sää oli huippusumuinen! Mutta uskoin vanhaan sanontaan: aamusumu tietää aurinkoista päivää. Ohitimme Kruununvuorenselällä purjekisan veneitä, muutamat vain parin metrin päästä.

Laivan takakannella istuimme ulkona nauttien meri-ilmasta ja tyyliin sopivasta, herkullisesta lohikeitosta.
Suunta ensin etelään ja sitten itään. Saarta lähestyessämme sää kirkastui upeaksi kesäpäiväksi. 150-vuotias majakka hallitsi maisemaa ja kahden pienen saaren rypästä. Laiva rantautui pieneen poukamaan ja kaikilla oli kiire ulos.

Saari on lähes pelkkää kalliota, mutta maisemineen ja kasveineen ainutlaatuinen.  Kukkien kirjo oli loistava, linnut lentelivät yllämme ja pienimmät yrittivät kallioilla paeta askeliamme.
Vaikka saari näyttää pieneltä, tutkittavaa oli yllättävän paljon. Kolme henkeä kerrallaan kantava riippusilta, elämys sekin, vei pienempään saareen. Sodan muistoja näkyi niin kallioilla kuin majakassa.
Majakassa teimme mielenkiintoisen, opastetun ylöspäin kävelyn. Edettiin kerroksittain, joista jokainen tarjosi uutta koettavaa. Tällä tavalla kiipeämistä ei edes havainnut. Huipulta löytyi myös harvinaisuus, lähes moderni ruotsalaiskeksintö eli majakan pääloisto. Huippua kiertävälle tasanteelle uskaltautuivat vain rohkeimmat. Vaikka päivä oli mitä upein ja auringonkilo merellä häikäisi, tuollaista tuulta olen harvoin kokenut. Hiukset olivat yhtä takatukkaa!

40-metrisen tornin erikoisuus on morsiussviitti, ahkerassa käytössä kesällä. Aikoinaan majakassa oli elintärkeä puhelinkeskus. Saarella on pari taloa, toisessa kahvila. Lettukahvit nautimme kalliolle asetettujen pöytien ääressä ja kyllä maistui.

Pari tuntia vierähti nopeasti ja haitarinsoitto kutsui takaisin laivaan. Yläkannella istuimme lähes koko matkan, vaikka välillä merenkäynti yllätti ja roiskeet pärskivät meidät märäksi.
Maukas saaristolaispöytä houkutteli hetkeksi sisälle. Kun kalat oli nautittu, palasimme kiireesti kannelle. Kova aallokko jatkui ja matka hidastui niin, että olimme takaisin satamassa 45 minuuttia aikataulua myöhemmin. Merellä myrskysi, Kustaanmiekan jälkeen olimme kuin eri merellä. Lähes parinkymmenen hengen sukuseurue nautti risteilystä täysin rinnoin. Kiitos Hannele-sihteerille matkanjohtajuudesta.

Nanna Katavisto

 

Ylös